Olen viime vuodet mennyt syvälle tekoälyyn, automaatioihin ja teknologiaan. Olen rakentanut verkkosivustoja, sovelluksia, AI-agentteja, automaattisia työnkulkuja ja kokonaisia järjestelmiä omille koneilleni. Osaan koodata ja saan yleensä rakennettua ratkaisun melkein mihin tahansa käytännön ongelmaan.
Siinä on myös vaaransa. Kun osaa automatisoida melkein mitä tahansa, alkaa helposti kuvitella, että melkein kaikki kannattaa automatisoida.
Tekoäly voi auttaa tekemään enemmän, mutta se voi myös tehdä väärästä työstä vain nopeampaa. Se ei päätä puolestani, onko koko asia ylipäätään tekemisen arvoinen.
Tekninen osaaminen ei ollut ongelmani
Pitkään ajattelin, että seuraava taso löytyy paremmasta järjestelmästä. Jos tehtäviä on liikaa, teen automaation. Jos projektit leviävät käsiin, rakennan dashboardin. Jos viestintä vie aikaa, teen agentin.
Moni näistä ratkaisuista on ollut hyödyllinen. Tekoäly auttaa minua kirjoittamisessa, myynnin valmistelussa, tiedonhaussa, raportoinnissa ja rutiineissa. Olen pystynyt tekemään yksin asioita, joihin olisi vielä muutama vuosi sitten tarvittu pieni tiimi.
Samalla huomasin tekeväni tehokkaammin myös asioita, jotka eivät vieneet minua mihinkään.
Käytin aikani liian moneen suuntaan ja tarvitsin selkeämmät prioriteetit.
Pälkäneen Kesäpäivien peruminen oli vaikea mutta tärkeä päätös
Pälkäneen Kesäpäivät on tästä konkreettisin esimerkki.
Tapahtumaa oli rakennettu pitkälle. Paikka oli olemassa. Kahdelle päivälle oli sovittu laaja artistikattaus, juontaja ja muuta ohjelmaa. Lipunmyynti, verkkosivut, markkinointi, yhteistyökumppanit ja käytännön tuotanto olivat edenneet. Tapahtuman eteen oli tehty paljon töitä.
Ja se olisi voinut mennä ihan hyvin.
Juuri siksi sen peruminen oli niin vaikeaa. Helppoahan olisi lopettaa projekti, joka ei etene tai johon ei enää usko. Paljon vaikeampaa on sanoa ei projektille, joka on kiinnostava, hauska ja mahdollisesti onnistuva.
Jouduin arvioimaan, oliko tapahtuman taloudellinen ja tuotannollinen pohja riittävän kestävä. En lopulta pitänyt järkevänä sitoa siihen niin paljon aikaani, voimiani ja rahaani.
Päätöksen lukitsi lopulta hyvin henkilökohtainen havainto: huomasin, että aloin unohtaa asioita, joita normaalisti en unohda. Matkan varrelle tuli muutama kommellus, ja tajusin käyväni niin monella kierroksella, ettei tilanne ollut enää järkevä. Se oli hetki, jolloin ajattelin, että nyt on pakko tehdä jotain. Pelkkä tekemisen tehostaminen ei enää riittänyt. Kuormaa piti oikeasti vähentää.
Pienikin festivaali vaatii tekniikkaa, henkilöstöä, lupia, turvallisuutta, markkinointia, rakenteita ja valtavan määrän koordinointia. Suuri osa vastuusta oli käytännössä minulla. Vaikka olisin automatisoinut viestintää, somea, tehtävälistoja ja seurantaa kuinka pitkälle, se ei olisi poistanut tapahtuman taloudellista riskiä eikä sitä tosiasiaa, että huomioni olisi ollut kuukausia kiinni yhdessä raskaassa projektissa.
Tapahtuma olisi voinut onnistua, mutta mahdollinen onnistuminen ei yksin riittänyt perusteluksi jatkaa.
Päätin keskittää voimani asioihin, jotka tukevat minua paremmin pitkällä aikavälillä: päivätyöhön, myyntiin, oman teknisen osaamisen kehittämiseen, kestävämpiin projekteihin ja siihen, että rakennan seuraavaa vaihetta urallani. Samalla päätin vähentää projekteja, joissa lähes kaikki työ ja vastuu jäävät minulle.
Jälkikäteen ajateltuna tapahtuman peruminen oli suurempi tehokkuuspäätös kuin yksikään automaatio, jonka olisin voinut sen ympärille rakentaa.
Perumisen jälkeen kalenterissa oli enemmän aikaa ja mielessä vähemmän huolehdittavaa.
Olen opetellut sanomaan ei myös hyville asioille
Priorisointi kuulostaa helposti siltä, että karsitaan pois ikävät ja huonot asiat. Todellisuudessa vaikeinta on karsia hyviä asioita.
Joudun jättämään väliin myös hauskoja ja kiinnostavia projekteja, vaikka osaisin toteuttaa ne ja vaikka niistä voisi tulla hyviä.
Tämä on ollut minulle iso muutos. Olen luonteeltani tekijä. Innostun helposti uudesta ideasta ja näen nopeasti, miten sen voisi toteuttaa. Tekninen osaaminen vielä vahvistaa tätä, koska kynnys aloittaa uusi projekti on pieni. Voin rakentaa sivun, järjestelmän tai automaation nopeasti ja saada idean näyttämään todelta jo ennen kuin olen päättänyt, kuuluuko se oikeasti elämääni.
Siksi olen ottanut käyttöön yksinkertaisemman säännön: yksi oikea pääprioriteetti kerrallaan. Muut ideat saavat odottaa. Jos jokin uusi tulee mukaan, jonkin vanhan pitää lähteä pois.
Tämä ei tunnu yhtä tehokkaalta kuin uuden järjestelmän rakentaminen. Mutta käytännössä se toimii paremmin.
Täysi kalenteri ei automaattisesti tarkoita hyvää liiketoimintaa
Sama ajatus on muuttanut suhtautumistani DJ-keikkoihin.
Aiemmin saatoin ajatella, että mahdollisimman täysi kalenteri on merkki siitä, että menee hyvin. Kun viikonloput ovat täynnä keikkaa, näyttää siltä, että kysyntää on ja homma liikkuu.
Olen tehnyt DJ-keikkoja pitkään. Asiakas maksaa myös vuosien kokemuksesta, kyvystä lukea yleisöä, varmuudesta ja valmistautumisesta, jotta ilta toimii ilman turhaa säätöä. Keikan todellinen hinta ei myöskään ole vain lavalla vietetty aika. Siihen kuuluvat valmistautuminen, siirtymät, myöhäinen yö ja usein osa seuraavan päivän energiasta.
Kun tämän laskee kokonaisuutena, ei ole järkeä kilpailla markkinan halvimmasta päästä tai ottaa jokaista tarjottua keikkaa vain siksi, että kalenterissa olisi merkintä.
Nostin häiden ja muiden yksityiskeikkojen hintojani noin 40 prosenttia. Uskon ihmisten arvostavan tärkeissä päivissä laatua enemmän kuin halvinta mahdollista hintaa. Häät ja muut ainutkertaiset juhlat eivät ole tilanteita, joissa useimmat haluavat ottaa riskin säästääkseen väärässä paikassa. Kun hetkellä on oikeasti merkitystä, halutaan paikalle ammattitaitoinen ja luotettava tekijä.
Olen samalla opetellut hyväksymään sen, että kaikki eivät korotuksen jälkeen osta. Se kuuluu asiaan. Tavoittelen keikkoja, joiden hinta vastaa työtäni.
Jos jonain kuukautena viikonloppuja jää vapaaksi, en enää ajattele automaattisesti menettäneeni jotain. Vapaa viikonloppu tarkoittaa lepoa, parempaa palautumista ja enemmän energiaa päivätyöhön. Se voi parantaa seuraavan viikon myyntiä, päätöksentekoa ja koko arjen laatua enemmän kuin yksi huonosti hinnoiteltu keikka parantaisi tiliä.
Kaikkea ei tarvitse muuttaa rahaksi heti. Myös levolla on arvo.
Päätän ensin, mitä kannattaa tehdä
Käytän tekoälyä päivittäin ja uskon, että sen merkitys työssä kasvaa edelleen. Olen kuitenkin muuttanut työjärjestystäni.
Ensin päätän, mikä on tärkeää. Sitten mietin, mikä oikeasti estää etenemisen. Vasta sen jälkeen kysyn, voiko tekoäly tai automaatio auttaa.
Jos pullonkaula on huono tarjous, tarvitaan parempi tarjous. Jos ongelma on liian matala hinta, tarvitaan rohkeutta hinnoitella uudelleen. Jos kalenteri on täynnä vääriä töitä, osasta pitää kieltäytyä.
Tekoäly toimii parhaimmillaan silloin, kun suunta on jo valittu. Se voi nopeuttaa tiedonhakua, valmistella vaihtoehtoja, hoitaa toistoa ja vapauttaa aikaa työlle, jossa ihmisen harkinta, kokemus ja vastuu ratkaisevat.
Mutta se ei saa päättää suuntaa vain siksi, että sen avulla kaikkea on mahdollista tehdä enemmän.
En halua käyttää AI:ta mahduttaakseni elämääni enemmän tekemistä
Olen edelleen tekninen, utelias ja innostun uusista mahdollisuuksista. Rakennan varmasti jatkossakin uusia järjestelmiä ja automaatioita. Ero on siinä, että en enää pidä tekemisen määrää tärkeimpänä mittarina.
Haluan tehdä vähemmän asioita, mutta sellaisia, jotka oikeasti tuottavat tulosta, kasvattavat osaamistani tai vievät elämääni haluamaani suuntaan.
Haluan käyttää tekoälyä siihen, että tärkeille asioille jää enemmän aikaa.
Joskus se tarkoittaa uuden työkalun rakentamista. Joskus hinnan nostamista tai viikonlopun jättämistä tyhjäksi. Ja joskus se tarkoittaa kokonaisen festivaalin perumista, vaikka siitä olisi voinut tulla hyvä.