# AI ei korjaa väärää prioriteettia
Joskus paras tapa tehostaa tekemistä ei ole uusi automaatio. Se on päätös jättää väärä asia kokonaan tekemättä.
Olen viime vuodet mennyt syvälle tekoälyyn, automaatioihin ja teknologiaan. Olen rakentanut verkkosivustoja, sovelluksia, AI-agentteja, automaattisia työnkulkuja ja kokonaisia järjestelmiä omille koneilleni. Osaan koodata ja saan yleensä rakennettua ratkaisun melkein mihin tahansa käytännön ongelmaan.
Siinä on myös vaaransa. Kun osaa automatisoida melkein mitä tahansa, alkaa helposti kuvitella, että melkein kaikki kannattaa automatisoida.
Tekoäly voi auttaa tekemään enemmän, mutta se voi myös tehdä väärästä työstä vain nopeampaa. Se ei päätä puolestani, onko koko asia ylipäätään tekemisen arvoinen.
Tämä on ehkä tärkein oppi, jonka olen saanut tekoälyn käytöstä: hyvä päätös on usein tehokkaampi kuin hyvä automaatio.
Pitkään ajattelin, että seuraava taso löytyy paremmasta järjestelmästä. Jos tehtäviä on liikaa, teen automaation. Jos projektit leviävät käsiin, rakennan dashboardin. Jos viestintä vie aikaa, teen agentin.
Ja rehellisesti sanottuna moni näistä ratkaisuista on ollut aidosti hyödyllinen. Tekoäly auttaa minua kirjoittamisessa, myynnin valmistelussa, tiedonhaussa, raportoinnissa ja rutiineissa. Olen pystynyt tekemään yksin asioita, joihin olisi vielä muutama vuosi sitten tarvittu pieni tiimi.
Samalla huomasin tekeväni tehokkaammin myös asioita, jotka eivät vieneet minua mihinkään.
Ongelmani ei siis aina ollut kapasiteetin puute. Käytin kapasiteettini liian moneen suuntaan. Siihen ei auta uusi työkalu, parempi prompti tai vielä yksi automaatio. Siihen auttaa vain priorisointi.
Pälkäneen Kesäpäivät on tästä konkreettisin esimerkki.
Tapahtumaa oli rakennettu pitkälle. Paikka oli olemassa. Kahdelle päivälle oli sovittu laaja artistikattaus, juontaja ja muuta ohjelmaa. Lipunmyynti, verkkosivut, markkinointi, yhteistyökumppanit ja käytännön tuotanto olivat edenneet. Se ei ollut pelkkä idea paperilla, vaan oikea tapahtuma, jonka eteen oli tehty paljon töitä.
Ja se olisi voinut mennä ihan hyvin.
Juuri siksi sen peruminen oli niin vaikeaa. Helppoahan olisi lopettaa projekti, joka ei etene tai johon ei enää usko. Paljon vaikeampaa on sanoa ei projektille, joka on kiinnostava, hauska ja mahdollisesti onnistuva.
Kun katsoin kokonaisuutta rehellisesti, pystyminen ei ollut enää oikea kysymys. Oikea kysymys oli, oliko tapahtumalla riittävän kestävä taloudellinen ja tuotannollinen pohja – ja oliko minun järkevää sitoa siihen niin suuri osa ajastani, energiastani ja taloudellisesta riskistäni. Vastaus oli lopulta ei.
Päätöksen lukitsi lopulta hyvin henkilökohtainen havainto: huomasin, että aloin unohtaa asioita, joita normaalisti en unohda. Matkan varrelle tuli muutama kommellus, ja tajusin käyväni niin monella kierroksella, ettei tilanne ollut enää järkevä. Se oli hetki, jolloin ajattelin, että nyt on pakko tehdä jotain. Pelkkä tekemisen tehostaminen ei enää riittänyt. Kuormaa piti oikeasti vähentää.
Pienikin festivaali vaatii tekniikkaa, henkilöstöä, lupia, turvallisuutta, markkinointia, rakenteita ja valtavan määrän koordinointia. Suuri osa vastuusta oli käytännössä minulla. Vaikka olisin automatisoinut viestintää, somea, tehtävälistoja ja seurantaa kuinka pitkälle, se ei olisi poistanut tapahtuman taloudellista riskiä eikä sitä tosiasiaa, että huomioni olisi ollut kuukausia kiinni yhdessä raskaassa projektissa.
Peruminen ei tarkoittanut, etteikö tapahtumasta olisi voinut tulla hyvä. Se tarkoitti, ettei mahdollinen onnistuminen yksin riittänyt perusteluksi jatkaa.
Päätin keskittää voimani asioihin, jotka tukevat minua paremmin pitkällä aikavälillä: päivätyöhön, myyntiin, oman teknisen osaamisen kehittämiseen, kestävämpiin projekteihin ja siihen, että rakennan seuraavaa vaihetta urallani. Samalla päätin vähentää projekteja, joissa olen itse koko koneiston moottori.
Jälkikäteen ajateltuna tapahtuman peruminen oli suurempi tehokkuuspäätös kuin yksikään automaatio, jonka olisin voinut sen ympärille rakentaa.
Se vapautti kalenterista aikaa. Mutta vielä enemmän se vapautti päästä tilaa.
Priorisointi kuulostaa helposti siltä, että karsitaan pois ikävät ja huonot asiat. Todellisuudessa vaikeinta on karsia hyviä asioita.
Kaikkeen hauskaan ei tarvitse lähteä mukaan. Kaikkia kiinnostavia projekteja ei tarvitse toteuttaa. Jokainen mahdollisuus ei ole minun mahdollisuuteni, vaikka osaisin tehdä sen ja vaikka siitä voisi tulla hyvä.
Tämä on ollut minulle iso muutos. Olen luonteeltani tekijä. Innostun helposti uudesta ideasta ja näen nopeasti, miten sen voisi toteuttaa. Tekninen osaaminen vielä vahvistaa tätä, koska kynnys aloittaa uusi projekti on pieni. Voin rakentaa sivun, järjestelmän tai automaation nopeasti ja saada idean näyttämään todelta jo ennen kuin olen päättänyt, kuuluuko se oikeasti elämääni.
Siksi olen ottanut käyttöön yksinkertaisemman säännön: yksi oikea pääprioriteetti kerrallaan. Muut ideat saavat odottaa. Jos jokin uusi tulee mukaan, jonkin vanhan pitää lähteä pois.
Tämä ei tunnu yhtä tehokkaalta kuin uuden järjestelmän rakentaminen. Mutta käytännössä se toimii paremmin.
Sama ajatus on muuttanut suhtautumistani DJ-keikkoihin.
Aiemmin saatoin ajatella, että mahdollisimman täysi kalenteri on merkki siitä, että menee hyvin. Kun viikonloput ovat täynnä keikkaa, näyttää siltä, että kysyntää on ja homma liikkuu.
Olen tehnyt DJ-keikkoja pitkään. En myy pelkästään muutamaa tuntia musiikkia, vaan vuosien kokemusta, kykyä lukea yleisöä, varmuutta, valmistautumista ja sitä, että ilta toimii ilman turhaa säätöä. Keikan todellinen hinta ei myöskään ole vain lavalla vietetty aika. Siihen kuuluvat valmistautuminen, siirtymät, myöhäinen yö ja usein osa seuraavan päivän energiasta.
Kun tämän laskee kokonaisuutena, ei ole järkeä kilpailla markkinan halvimmasta päästä tai ottaa jokaista tarjottua keikkaa vain siksi, että kalenterissa olisi merkintä.
Nostin häiden ja muiden yksityiskeikkojen hintojani noin 40 prosenttia. En siksi, että haluaisin vain pyytää enemmän, vaan koska uskon ihmisten arvostavan tärkeissä päivissä laatua enemmän kuin halvinta mahdollista hintaa. Häät ja muut ainutkertaiset juhlat eivät ole tilanteita, joissa useimmat haluavat ottaa riskin säästääkseen väärässä paikassa. Kun hetkellä on oikeasti merkitystä, halutaan paikalle ammattitaitoinen ja luotettava tekijä.
Olen samalla opetellut hyväksymään sen, että kaikki eivät korotuksen jälkeen osta. Se kuuluu asiaan. Tarkoitus ei ole saada kaikkia keikkoja, vaan oikeat keikat oikealla hinnalla.
Jos jonain kuukautena viikonloppuja jää vapaaksi, en enää ajattele automaattisesti menettäneeni jotain. Vapaa viikonloppu tarkoittaa lepoa, parempaa palautumista ja enemmän energiaa päivätyöhön. Se voi parantaa seuraavan viikon myyntiä, päätöksentekoa ja koko arjen laatua enemmän kuin yksi huonosti hinnoiteltu keikka parantaisi tiliä.
Kaikkea ei tarvitse muuttaa rahaksi heti. Myös levolla on arvo.
En ole kääntynyt tekoälyä vastaan. Päinvastoin. Käytän sitä päivittäin ja uskon, että sen merkitys työssä kasvaa edelleen.
Mutta olen muuttanut järjestystä.
Ensin päätän, mikä on tärkeää. Sitten mietin, mikä oikeasti estää etenemisen. Vasta sen jälkeen kysyn, voiko tekoäly tai automaatio auttaa.
Jos pullonkaula on huono tarjous, tarvitaan parempi tarjous. Jos ongelma on liian matala hinta, tarvitaan rohkeutta hinnoitella uudelleen. Jos kalenteri on täynnä vääriä töitä, ei tarvita tehokkaampaa kalenteria. Tarvitaan sana ei.
Tekoäly toimii parhaimmillaan silloin, kun suunta on jo valittu. Se voi nopeuttaa tiedonhakua, valmistella vaihtoehtoja, hoitaa toistoa ja vapauttaa aikaa työlle, jossa ihmisen harkinta, kokemus ja vastuu ratkaisevat.
Mutta se ei saa päättää suuntaa vain siksi, että sen avulla kaikkea on mahdollista tehdä enemmän.
Olen edelleen tekninen, utelias ja innostun uusista mahdollisuuksista. Rakennan varmasti jatkossakin uusia järjestelmiä ja automaatioita. Ero on siinä, että en enää pidä tekemisen määrää tärkeimpänä mittarina.
Haluan tehdä vähemmän asioita, mutta sellaisia, jotka oikeasti tuottavat tulosta, kasvattavat osaamistani tai vievät elämääni haluamaani suuntaan.
En halua käyttää tekoälyä siihen, että mahdutan elämääni jatkuvasti enemmän tekemistä. Haluan käyttää sitä siihen, että tärkeille asioille jää enemmän aikaa.
Joskus se tarkoittaa uuden työkalun rakentamista. Joskus hinnan nostamista tai viikonlopun jättämistä tyhjäksi. Ja joskus se tarkoittaa kokonaisen festivaalin perumista, vaikka siitä olisi voinut tulla hyvä.
AI voi auttaa minua toteuttamaan päätökseni nopeammin. Mutta se ei korjaa väärää prioriteettia. Se vastuu jää edelleen minulle.